keskiviikko 24. elokuuta 2016

Kolumni 25.8.2016: Brexitin ohessa

Etelä-Suomen Sanomat 25.8.2016
Brexitin ohessa

Suomen johtaviin EU-osaajiin kuuluva toimittaja Jyrki Karvinen keräsi ennätysajassa kollegojensa pika-arviot Euroopan tilasta brexitin jälkeen. Järistyksiä Euroopan unionissa-kirjan (Docendo 2016) ilmestyessä brittien kananäänestyksestä oli vain kuusi viikkoa.

Kirjan arviot brexitin taloudellisista ja yhteiskunnallisista oheisilmiöistä eivät paljon yllätä. Suoran ilmauksen mestari Lasse Lehtinen kuitenkin sentään tylyttää. ”Luulisi Brexitin viimeistään osoittavan, että kansan valitut olisivat sittenkin paremmin perillä asioiden monimuotoisuudesta kuin kansa itse.”

Myös europarlamentin virolaisjäsen Marju Lauristin poikkeaa jonkin verran tavanomaisuuksista: ”Miksi Eurooppa hajoaisi sen vuoksi, että sen katuja vaeltaa satoja tuhansia ihmisiä?”

Päätoimittaja Elina Ylä-Mononen myöntää, että terrori-iskujen uhka on Euroopassa todellinen, mutta se ei johdu turvapaikanhakijoista, vaan konfliktialueilta laillisesti palaavista vierastaistelijoista. ”Viimeisempien iskujen perusteella tekijöiksi profiloituvat toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajat, eli radikalisoituneet EU-kansalaiset.”

                                            x                    x                    x

Ulkopoliittisen instituutin EU-tutkimuksen johtaja Juha Jokela avaa uuden polun. Hän hahmottaa linjaa, jossa suuren jäsenvaltion ero unionista voisi vahvistaa integraatiota ja suunata sen kehitystä esimerkiksi turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tai euroalueen uudistuksiin.

Kirjan artikkelit on tehty sellaisessa pakkotahdissa, että aikaa tuskin on ollut tekstien ristikkäiseen editointiin. Siksi on mielenkiintoista, että tohtoriopiskelija Matti Pesu on kammiossaan hakeutunut samoille linjoille kuin Jokela:

”Suomen jäsenyydellä Euroopan unionissa on aina ammoisista ajoista asti ollut turvallisuuspoliittinen vivahde. […] Osallistumalla eurooppalaiseen integraatioon Suomi on rakentanut positiivisia keskinäisriippuvuuksia Eurooppaan ja läntiseen maailmaan tasapainottamaan itäistä keskinäisriippuvuutta.”

Arkisessa kielenkäytössä toistuvat nimikkeet sotilaallinen liittoutumattomuus ja sotilasliiton ulkopuolisuus tuntuvat tarkoittavan samaa, mutta Pesu hienosäätää terminologiaa. Sotilasliittoon kuulumaton voi asemoitua sotilaallista liittoutumista muistuttavalla tavalla, kuten Ruotsi ja Suomi viime aikojen Itämeren alueen harjoituksissa.

                                            x                    x                    x

Pesun ajatusjuoksu vie kohti Suomen turvallisuuskeskustelun sokeaa pistettä, joka on Viro.  Nato- vastustajille heidän asenteensa perusteeksi riittää se, että jäsenyys kytkisi Suomen Viron puolustukseen. Juuri sitä se tarkoittaa, ja enemmänkin. Nato on kaikkien jäsenten yhteisvastuuta toistensa turvallisuudesta.

Viron ja Suomen turvallisuuskohtalon yhteisyys ei johdu Natosta. Jos Suomi yrittää murtaa tämän kytköksen, sillä ei ole asiaa Naton, mutta liittoutumattomuuskaan ei katkaise yhteyttä. Maantieteelle kukaan ei voi mitään. Pesu osoittaa, miten Suomi jo nyt viestii Viron ratkaisevasta merkitysestä Suomen turvallisuudelle, ja Viro puhuu Suomen tärkeydestä sen puolustukselle.

Heikkoja merkkejä tällaisesta Nato-jäsenen ja sen PfP-superkumppanin kohtalonyhteydestä on jo näkynyt. Se ilmenee vireillä olevasta Ranskan avunpyynnön käynnistämästä lakimuutoksesta, joka avaa liittoutumattomalle unionimaalle mahdollisuuden antaa sotilaallistakin tukea kriisiin joutuneelle Naton jäsenelle.

Ministeritason puheissa on jo viitattu Viron ja Suomen puolustusintressien yhdensuuntaisuuteen ja presidenttikin on puhunut siitä kautta rantain.


Pesun ajatuksenjuoksutuksessa Suomen poliittiset viestit luovat Itämerelle vastavoimaa Venäjän voimapolitiikalle ja lisäävät alueen vakautta. Samalla ne täsmentävät Suomen asemaa unionissa ja vahvistavat yhteistä turvallisuutta.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti